keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Varustehierontaa: Kelly Kettle

Keittimet ja muut keittovälineet ovat iso osa retkeilyä. Kaikkihan tietävät, että tärkein osa retkeä on eväiden syönti. Jo muutama vuosi sitten törmäsin sattumalta +Kelly Kettle Company:n Kelly Kettleen Internetin ihmemaassa: tämä oli aikaa jolloin risukeittimet olivat muutenkin pinnalla ja mitä erilaisempia virityksiä näkyi Youtubessa ja keskustelupalstoilla. Harvempia loppujen lopuksi kuitenkaan näkyi käytössä, ainakaan omissa piireissäni. Kellyn toimintaperiaate kuitenkin kiehtoi ja jäinkin puntaroimaan laitteen hankintaa.

Viimein tämän kaiken pähkäilyn jälkeen syntyi päätös, itse keitin materialisoitui ja on viety testikäyttökävelytykselle.

Kelly Kettle
Laite itsessään koostuu (yksinkertaisimmillaan) kolmesta osasta: tulipohjasta, keitinosasta ja korkista. Homma toimii siten, että alla olevaan tulipohjaan sytytetään pieni nuotio ja käännetään ylläolevassa kuvassakin näkyvät ilmareiät kohti tuulta. Sitten varsinainen keitin asetetaan tulipohjan päälle. Keitinosa on sisältä ontto, joten se toimii ikään kuin hormina tulelle. Vesi kaadetaan hormin sisällä olevaan vaippaan. Sitten vain tikkua yläosasta sisään ja kiehuvaa vettä saa parissa minuutissa. Yksinkertaista, mutta toimivaa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vaippa johon vesi kaadetaan on ohuempi alhaalta ja paksumpi ylhäältä. Näin kuumeneva vesi kiertää jatkuvasti ylöspäin ja samalla viileä alaspäin, lämmeten kokonaisuudessaan tehokkaammin.

Sen verran piti heti päästä ulkoiluttamaan keitintä, että nappasin vaimon mukaan, käytiin hakemassa geokätkö ja samalla reissulla nautittiin nuudeli + kaakao -ateria luonnon helmassa. Nyt tulee paljon kuvia, mutta sen verran olen innoissani laitteen yksinkertaisuudesta ja toimivuudesta, että toivottavasti kuvien kautta tämä välittyy lukijallekin.

Vettä keittimen vaippaan kera tiukan keskittyneen ilmeen.
Ensimmäinen vaihe on lisätä vettä keittimeen. Keitintä ei parane käytellä tyhjillään, palaa muuten pilalle. Pienin "Trekker" -malli joka minulla on keittelee reilun puoli litraa vettä kerralla. Tämä riittää hyvin yhdelle, mutta veden lisääminen on myös varsin näppärää.

Pohjalle sytykkeeksi pumpulia ja pienittyjä tikkuja.
Tulipohjaan näperrellään sytykkeet ja pientä tikkua. Vaikka tikut olivat sekä kosteita että kohtalaisen mätiä onnistui sytytys varsin näppärästi.

Kipinäraudalla kipunaa pumpuliin.
Tulta perään, vähän ilman puhaltelua ja pöhinä alkoi. Vetoa kun sai aikaiseksi, niin märkäkin puu näytti hienosti tulta ottavan.

Kun tuli lähti palamaan, niin lisää tikkua perään.
Kun tikut lähtivät tosissaan palamaan jylläsi keittimessä selvästi melko kovat lämmöt: märät tikut paloivat varsin iloisesti ja keitin piti jopa "veturimaista" pöhinää.

Lisää tikkua tuleen.

Savua tulee märistä tikuista luonnollisesti enemmän.

Vesi on kiehunut. Ugh. Aikaa ei montaa minuuttia mennyt.
Myös korkissa on varsin näppärä ominaisuus: kun vesi on kiehunut ja keitin nostettu pois tulen päältä voi korkin lyödä kiinni ja vesi pysyy hyvin lämpöisenä. Fiksu on muutenkin täyttänyt keittimen vedellä jo kotona ja korkki on pitänyt vedet keittimen sisässä, valmiina keittelyä varten. Mutta se varsinainen näppäryys on tapa jolla keitintä kallistetaan kiskomalla korkin ketjusta. Keittimen päällä olevasta kahvasta kiinni ja sitten vaan kallistetaan vetämällä ketjusta. Hyvin osuu pienempäänkin mukiin.

Mitä tällä sitten tekee? Periaatteessa kaiken, käytännössä keittää vettä. Paketin mukana hankin grilli-tason, jonka avulla voi tulipohjan hiilloksella paistella tai keitellä jotakin kunhan varsinainen keitin on otettu pois, ja pienen, pakettiin mahtuvan astian. Teoriassa näillä pystyy valmistamaan muitakin pöperöitä. Käytännössä kuitenkin tuntuu, että parhaimmillaan vehje on nimenomaan veden keittämisessä, mikä useimpiin retkiruokiin nykyään riittääkin. Mikäli reissussa on esimerkiksi +Blå Band:n muonia ei edes erillistä astiaa (mukin lisäksi) tarvitse ottaa mukaan, sillä ruuat on helppo syödä suoraan pussistaan.

Omalla kohdalla uskoisin keittimen olevan suurimmassa käytössä lyhyemmillä reissuilla ainoana keittimenä ja pidemmillä reissuilla apuvälineenä: kun leiripaikalle saapuu niin äkkiä vettä kiehumaan, teetä kuppiin ja tulipohjaan muodostuva hiillos leirin nuotion sytytykseen pohjaksi. Tulipohjaan tulen sytyttäminen on helppoa ja tehokasta, ja näin saa myös muodostuvan hiilloksen hyödynnetyksi.

Kun käyttökertoja keittimelle kertyy, niin raapustelen pidemmän aikavälin kokemuksia omaksi tekstikseen, etenkin vertailuna muiden keitinten kanssa.

Loppuun vielä sympaattisen Kellyn itsensä esittely tuotteestaan:


Suomessa ainakin Varuste.net myy Kellyjä, mutta ainakin tätä kirjoittaessa vain alumiiniversiona. Itse tilailin suoraan Irlannista rosterisen.